blog
Elämme stailatussa ja hyvin järjestetyssä maailmassa, jossa pyrimme esteettiseen miellyttävyyteen, joka on helppo toteuttaa. Kyse on täydellisyyden hengestä, joka kasvoi voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla. Tämän tavoittelu näkyy myös työnantajabrändäyksessä.
Aikakauslehtien kaltaisissa esitteissä pääsemme esimerkiksi katsomaan vaikeasti järjestettyä maailmaa, jossa on ”unelmien työnantaja 2019”. Yleiset kuvat ja argumentit, joita käytetään erilaisten työnantajien kuvailemiseen, ovat melko vaikeasti erotettavissa toisistaan. Kaikki lupaavat samaa ”vapautta, kehitysmahdollisuuksia ja oman persoonallisuuden korostamista”. Lisäksi kauniiden ihmisten kuvia käytetään sadoissa samanlaisissa työpaikkailmoituksissa, urasivuilla ja muussa työnantajaviestinnässä.
Mutta nyt aletaan iskemään takaisin. Lavalle nousee nuori ja kyseenalaistava sukupolvi, joka on saanut tarpeekseen perfektionismista ja tietää, että kukaan ei ole täydellinen. He haluavat nähdä kauneuspilkkuja organisaatioiden historiakertomuksissa. Heitä houkuttelee luovuus ja aitous sekä asiat, joissa on kipinää, haastetta ja jotka ovat ruohonjuuritasolla. Heidän epätäydellisessä maailmassaan on tärkeämpää tehdä mielenkiintoisia kuin oikeita asioita. He haluavat myös korjata työnantajien vinksallaan ja rakenteilla olevat asiat.
On ymmärretty, että vilpittömyys myy. Siksi monet työnantajat toimivat nyt avoimesti ja aidosti, ja organisaatioiden vaatimukset noudattaa näitä korkeita standardeja ovat todella kasvattaneet tahtia. Nykypäivän kuluttajat asettavat paljon korkeampia vaatimuksia aitoudelle ja se on osittain seurausta tuotteiden toimittamisen puutteesta ylitarjontaan siirtymisestä, ja osittain kuluttajien liikkeestä, joka syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla vastauksena tuottajien asiakaslähtöisyyden puutteeseen.
90-luvun ihmiset sanovat, että he eivät ole kiinnostuneita työskentelemään työnantajille, jotka eivät ole avoimia siitä, mitä he haluavat, mitkä heidän arvonsa ovat ja mitä he tarjoavat. Toki nuoren työntekijän voi olla pakko työskennellä ympäristössä, jossa hän ei viihdy, mutta pitkällä tähtäimellä kyseessä ei ole kestävä ratkaisu!
